Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                           Jemina Staalo: Prinsessä Nautasikaan kasviskeittokirja 

                                                      The true meaning of JOULU:

Taalon joulukapina, kinapakina,

herrojen jouluna, talonpojan kekrinä,

meän festinä

Joulun aito merkitys on näinä turhan melskeen vuosisatoina kadonnut! Sillä joulu on ikivanha pakanoiden keskitalven juhla, jossa on aika pysähtyä ja katsoa tulevaan, valoisampaan aikaan. Esiäitiemme ja -isiemme alkuperäinen joulu oli auringon syntymäpäivä - talvipäivän seisauksen jälkeen. Pohjoismaisissa ja saamelaisissa aurinkoa palvovissa alkuperäisuskonnoissa ja mytologioissa kunnioitettiin joulun aikaa ja taikaa. Tämä juhla runsaine ruokineen ja juomineen on omaksuttu syksyisestä sadonkorjuun juhlasta kekristä, jolloin pitikin syödä ja juoda ylettömästi - nauttia kerrankin oman maan antimista syystöiden jälkeen. Mitä enemmän mässäili sitä parempi sato tuli.

       Joulu tulla jolkottaa

Mistä sanat joulu ja juhla tulivat? Germaanien jehwla, nykyruotsin & saksan jul, muinaisruotsin jól, ja norjan jol tarkoittavat juhlaa - skandinaavien Yule oli 22.12. vietettävä talvipäivänseisauksen, valon ja kevään toivon juhla, kuten babylonialainen Zagmuk ja kelttien keskitalven juhla. Lähellä on myös hjul = kehä, pyörä, auringonkehrä, vuosiympyrä.

*

Nykyisin jouluna poltetaan kynttilöitä kuten muinaisessa roomalaisessa Saturnalia -juhlassa: juhlitaan valon voittoa pimeydestä! Silloin roomalaiset kylästelivät, antoivat lahjoja ja leipoivat possun muotoisia leivonnaisia. Karkki ei ollut silloinkaan tuntematon käsite, vaan tulevan makean elämän symboli - la dolce vita! Saturnaliaa juhlittiin 17.–23.12. kunnioittaen maanviljelyksen ja kylvön jumalaa Saturnusta, jonka temppelissä säilytettiin valtion rahastoa. Ei siis mikään ihme, että nykyinen hallitsijamme presidentti Tarja Halonen viettää syntymäpäiviä 24.12. - onnea vaan rutkasti! Italialaisen kansanteatterin juuret perustuvat saturnalian jatkoihin. Latinan kielestä lainattu sana saturaatio tarkoittaa kylläisyyttä ja vaurautta; Saturnuksen aika oli onnellista aikaa - mikä Roomasta puhuttaessa on hyvinkin harvinaista. Suomessa joulu alkoi ennen muinoin 21.12. ja sitä kesti 7.1. tai peräti 13.1. asti.

*

Hampaat irvessä hankittu joulun aito henki?

Joulun aggressiivinen mainostaminen alkaa ikuisesti kilisevine kulkusineen nykyisin noin lokakuussa. Pikkujoulut ovat muuttuneet silmittömäksi örveltämiseksi, jossa voi päästää kaiken irti ja ilmoille, kun jokaisena muuna työpäivänä pitää olla persoonaton tunteeton perheetön nuhteeton hyökkäävä terve hillitty tuottava lojaali suorittaja. Ja niitä juhliahan riittää. Pikkujoulut muistuttavat karnevaalijuhlia siinä määrin, että silloinkin yhtenä päivänä vuodessa roolit meni nurin niskoin: narri nousi kuninkaan paikalle päiväksi hallitsemaan. Tosin narri menetti henkensä dagen efter. Pikkujoulunjuhlijatkin ovat seuraavana aamuna kuin kuolleita. Tai toivovat olevansa.

Ihminen voivottelee, ihmettelee ja naureskelee kovaan ääneen toista, joka on laittanut kystä kyllä oikean joulun: siivonnut, puunannut, leiponut, tampannut, kutonut, paistanut, ostanut, tilannut, hakenut, suunnitellut, näkenyt vaivaa. Mutta hyvin kelpaa hirisejöitten lentää valmiiseen pöytään sian lailla ahmien, sitten lahjat auki repien ja mussuttaen kälkättävänä kalkkunana alati jauhavista suupielistä, etteihän niitä lahjoja pitänyt ostaa. Jouluhöpötys menee helposti överiksi, ja naisen marttyyrius on kunniassa - ja hermot pinnalla. Aatto on kliimaksi jolloin kaiken on oltava valmiina, hiljaa ja suoritettu, vasta sitten on aikaa täydelliselle loppuun palamisille. Aikuisten huippuhetki on tietysti runsas jouluruoka, ja pellavaliinoilla olevat harvoin käytetyt, erikoislaatuisen kauniit astiat, pöytähopeat, böömiläiset kristallipikarit. Lapsille riemunkiljahduksia antaa joulupukin tulo: lahjojen saaminen. Ennen pehmeät yllätyksettömät sukkien muotoiset paketit aiheuttivat närää, kun paketissa olisi pitänyt olla Rubikin kuutioita, nallekarhun tikkunekkuja, hula hula -vanteita, teinimutanttininjakilpikonnia, munivia dinosauruksia, kamerakännyköitä ja prätkähiiriä - joulun tuotteistaminen on kasvanut ylenpalttisiin mittasuhteisiin. Lapsi on otollinen joulumarkkinoiden ryöstön kohde, koska helposti manipuloitavana hänellä ei ole vielä moraalia eikä tajua rahankäytöstä. Hän vain haluaa. Itse lihaisen hyllyvä, naurava joulupukkikin punanuttuineen on ylikansallisen riistäjäfirman tekemä mainos. Ennen Suomessa kävi laihempi, tummaanpukeutunut, vihamielinen, pelottava pukki joka risu kädessä kysyi onko kilttiä lapsia. Ei, hän ei ollut Vanhanen, Lipponen eikä Niinistö. Eurooppalainen pukkiperinne porskuttaa yhä: maaginen olkipukki lisäsi aiemmin hedemällisyyttä. Nyt olkipukki kerää vain pölyä peräkammarissa.

*

Joulu on kapitalistinen, rasittava stressinsietotilanne. Onneksi sen jälkeen alkaa uusi hysteria: uudenvuoden järjettömät lupaukset, alennusmyynyt ja dieetit. Joulu paljastaa ihmisen parhaimmat ja pahimmat piirteet. Suku kokoontuu yhteen pieniin tiloihin. Se on värien vilskettä: tonttulakin punaisten, omenoiden poskien, sahramin keltaisten pullapitkojen, kuusen vihreän, luumun syvän violetin sekä lumivallin, tomusokerin ja riiskryynipuuron valkoisen räiskettä. Ja makujen vilinää, höyryävän glögin, kanelin, tervan, vaniljatankojen, saunavihtojen, puolukan kirpeyden ja hyasintin huumaavaa tuoksua. Joulu on aistillista aikaa. Rubiininpunaset korut ja smaragdinvihreä lahjapaperi kimaltelevat kilpaa odottavien silmien kanssa - tuikkivien kynttilöiden suopeassa loisteessa. Se on ristiriitaista, runollista aikaa: satiinin viileys, saunan ja takkatulen lämpö, sametin upottava pehmeys. Pöydät notkuvat verenpunaisina hehkuvia joulutähtiä, sormia polttavia joulutorttuja, jalattomia pullaukkoja, ties minkämuotoisia piparkakkuja, itse tehdyssä sinapissa maistuu rommi, ja joulupuurosta on löydettävä manteli [ennen sinne piilotettiin porsliininukke ja voi onnetonta joka sen löysi!] Pohjoisen valkoinen joulu on traditio, se on hirnahtava, riemunkirjava paluu turvalliseen lapsuuteen: kun ulkona paukkuu tulipalopakkanen suljetaan ovi visusti kiinni: hyinen viima, Irakin, Israelin ja monen monen muun kansan turhat itsemurhapommit ja ilmaiskut eivät sinne kuulu ja kaukana pysyy myös tyhjänpäiväiset ja rikolliset kansanedustajat jotka nostavat palkkaansa vähintään 300 prosenttia. Joulu on ainoa hetki vuodessa jolloin kirveellä ei ole töitä - paitsi kuusenkaadossa. Muista: aidon joulukuusen tulee tuoksua. Sellaiselle jolle koira nostaa jalkaansa.

*

Aattona tv näyttää Disneyn animaatiokavalkaadia Kalle Anka med sina vänner - jo yli 35 vuoden ajan. Lasten joulu on Carl Larssonin, Martta Wendellin ja Rudolf Koivun piirtämää, nostalgista harmoniaa joka on joulun odotettu sanoma, sen henki. Yhteiskunnalliset ohjelmat kuten Vaahteramäen Eemeli opettavat: tuhmana ja ilkeänä, siis impulsiivisena & kekseliäänä lapsena pidetty ja kuritettu Eemeli on kuitenkin viaton lapsi, joka huomaa: kyläyhteisön hyljeksimät vaivaisukot ja -akat ovat nälässä. Eemelin kotona ruokaa on yllin kyllin niin miksei hän antaisi sitä köyhimmistä köyhimmille? Tuumasta toimeen. Toinen alati ajankohtainen satu eli opetus on viktoriaanisen ajan mestarin Charles Dickensin tunteisiin vetoava Jouluaatto jossa ilkeä orjapiiskuri Scrooge [nimi varastettu myös Roope Ankalle: Uncle Scrooge] vetää killinkinsä työläistensä selkänahoista armoa tuntematta. Tästäkö juontaa työpaikkojen antama joulu-bonus? Tätä kitupiikin tarinaa ryöstöviljellään alati populäärikulttuurissa: tv-sarja Melrose Placen joulujaksossa itsekäs rikas itarus Amanda vilustuu, ja näkee "painajaisia": menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget. Tulevassa joulussa näytetään itaruksen hautajaisia - joihin ketään ei tule. Kepeimmissäkin joululauluissa rallatellaan: "Hetken kestää elämä / sekin synkkä ja ikävä".

*

Hei tonttu-ukko ja -akka, muista antaa itsellesikin lahja: rentoutuminen, ja unohda itkut ja markkinat. Ennen kaikkea joulu on aika jolloin saa hengähtää arkikiireistä - ennen kun valojuhla 2.2., ystävänpäivä, Eastre Ostra kevätpäiväntasaus eli pääsiäinen, hela eli vappu, juhannus eli Ukon juhla, leipäjuhla 2.8., elojuhla 21.-24.8., halloween eli samhain 31.10. ja kekri 1.-2.11. koittaa, jolloin kattaukset, kampaukset, kostyymit ja kotkotukset muuttuvat täysin, servieteistä ja kartiineista alkaen. Joulu ei sovi dementikoille - niin paljon on muistettavaa ja suunniteltavaa. Joulusuorittaja tempoilee, tuskailee ja painaa hiki pipossa kiillottaen kuin Tuhkimo jotta joulun henki tulisi, pysyisi. Ja tuleehan se ja yölläkin saa syödä oman maan antimia höystettynä eksotiikalla: smetanaa paksussa kurpitsakeitossa, puikkoja karpalohyytelön ja friteeratun lantun kera, unohtamatta melassilla maustettua bataattilaatikkoa, valkosipulisia avomaan kurkkuja, punajuuria ja hunajaista punakaalta, sitten lakkasorbettia, pähkinöitä, arabialaista maustekakkua, herukkamehua...

*

Jotta tulisi oikein hyvä kirjasato ;)

Sivulatauksia: 806

©2018 Prinsessa Nautasikaan keittokirja - suntuubi.com